Maanantaina 9.11. pidettiin Marttalassa 70-lukuaiheinen ilta, joka oli osa Kaarnikat-opintokerhon Taitoavain-suoritusta. Paikalla oli parisenkymmentä Vauhtimarttaa, joista vain vähemmistöllä oli omia muistikuvia 30 vuoden takaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä ilta tarjosi mielenkiintoisen ja hauskan aikamatkan 70-luvun kotiin.
Alkuun kuultiin esitelmiä aikakauden kodin askareista ja niissä tapahtuneista muutoksista. Erilaisten kotitöitä helpottavien koneiden ja laitteiden esiinmarssi oli näistä suurimpia, samoin kuin asuinolosuhteiden nykyaikaistuminen. Arava-asunto lähiössä omalla kylpyhuoneella ja kahvinkeittimellä oli monen maalta muuttaneen unelmien täyttymys, mutta esimerkiksi astianpesukone oli vielä harvinaisuus. Vaatteita ommeltiin ja korjattiin paljon itse, vaikka toisaalta keinokuituisten valmisvaatteiden käyttö lisääntyi.
1970-luvulla perheissä syötiin vielä paljon suomalaista perusruokaa, vaikka matkustelun lisääntyessä eksoottisempiinkin makuihin totuteltiin. Paprika Unkarista ja spaghetti bolognalaiskastikkeella Italiasta toivat lomamatkat omaan ruokapöytään. Ensimmäiset valmisruuat, jogurtit ja rahkat ilmeistyivät kauppojen hyllyille 70-luvulla.
Kaarnikat olivat valinneet illanistujaisten tarjottavaksi 70-lukulaisia ruokalajeja. Pienryhmissä valmistettiin tomaattipiirasta, unkarilaisia paprikoita riisin kera, kuminasämpylöitä, marjarahkaa ja inkivääriboolia. Ruuanlaiton ohessa Kaarnikoiden Nykymartta-jäsenet kertoivat omia muistojaan 1970-luvulta, ja yhdessä vaihdettiin ruokamuistoja. Selvisi muun muassa, että pakastetaikinoita ei juuri ollut tarjolla 30 vuotta sitten, vaikkakin pakastimet olivat jo melko yleisiä.
Ruokien kypsymistä odottaessa oli aikaa illan kohokohdalle, eli lyhytelokuvalle perhepäiväkodin arjesta vuodelta 1977. Muistoja herättävä vaatetus ja tahaton komiikka viihdyttivät tässä 70-lukulaisittain realismiin ja informatiivisuuteen nojautuvassa filmissä. Muhkea ketunhäntä- tai turkishattu kuului nähtävästi jokaisen talvikarderoobiin, ja lasten sisävaatetuksen kulmakivi oli sukkahousut. Myös värikästä kodin sisustusta voitiin filmin avulla ihailla.
Ilta päättyi ruokapöydän ääressä 1970-luvun muistoja vaihdellen. Tarjottavat maistuivat hyvin, vaikka maut olivatkin melko mietoja nykyiselle tulisuuteen tottuneelle "wokkisukupolvelle". Lopuksi vielä tiskattiin yhteistuumin, ja valmiita oltiin kuulemma ennätysajassa. Ehkä oppia oli otettu elokuvassa esiintyneeltä työteliäältä perhepäivähoitajalta...
Kiitokset emännille mukavan illan järjestämisestä!
