Hypätään tästä kevään kirkkaudesta ja lämmöstä hetkeksi marraskuisiin tunnelmiin, vaakatasossa satavaan, kylmään veteen ja pimeyteen. Suokaa anteeksi, että tarina Vauhtimarttojen illasta tulee vasta nyt.
Ulkona oli pimeää ja märkää, mutta Marttalassa oli lämmintä ja valoisaa sekä puhtaat valkeat lakanat. Ei, emme yöpyneet harrastuksemme äärellä, vaan Vauhtimarttojen illan aiheena oli Pimp my pillow - tuunaa tyynynliina.

Vanhasta, valkoisesta lakanasta oli tarkoitus ommella tyynynliina ja koristella se omalla valokuvalla. Lähetimme etukäteen sähköpostilla illan vetäjälle valokuvan tulostettavaksi  kankaalle silitettävälle tulostuspaperille. Kuva oli muokattava ennen tulostamista, sillä kuvatulostetta ei saanut leikellä.

Ompelukoneet surisivat, kun martat ompelivat sopivan kokoisia tyynynliinoja, jotkut oikaisivat ja käyttivät valmista tyynynpäällistä. Liinat silitettiin ja saumat oiottiin, kuvakopio aseteltiin sopivaan kohtaan, nurinpäin tyynynliinan päälle ja sitten alkoi silittäminen. Ohjeiden mukaan silitystä jatkettiin, kunnes kuva otti kankaaseen kiinni. Varsinkin nurkkien kanssa sai olla tarkka ja silittää hieman pidempään, kuin ohjeessa sanottiin. Pieluksiin ilmestyi kuvia isoista tai pienistä, karvaisista tai muuten vaan mukavista ja rakkaista kavereista.

Kuvan lopputulos oli monella hieman kellertävä, mutta työn peseminen saattaa muuttaa värisävyä.  Lopuksi alkoi koristelu ja viimeistely. Joku ompeli kuvan viereen pätkän pitsi- tai satiininauhaa, toinen sommitteli nappeja, kolmannelle riitti koristukseksi pelkkä kuva. Lopputulos oli taatusti uniikki.

Tämä martta ajatteli omaa tyynyään vain koristekäyttöön, mutta lukuisista napeista huolimatta se löytyy usein valokuvamallin  pörröisen pään alta. Ihan pikkuiselle ei tällaista nappiversiota kannata käyttöön antaa.

Tämä oli hauskaa, kannattaa laittaa vinkkinä mieleen äitienpäivänkin lähestyessä.