Mikä on yleisin mielikuva martasta ja marttatoiminnasta? Luulen, että jokainen on sitä mieltä, että martta on touhukas ja osaa laittaa ruokaa kuin ruokaa ja taitaa kaikki käsityöt. Harvapa vaan on syntynyt niin taidokkaaksi kuin kuvitelmien martta on. Ei siis seppä syntyessään. No, miten niitä touhukkaita, kaikkea osaavia marttoja sitten syntyy? Kyllä tässä pätee se vanha totuus, että harjoitus tekee mestarin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Meidän Vauhtimartta-porukka onkin tulossa varsinaiseksi mestariksi lajissaan. Viimeksi meillä oli aiheena: Villapaidan uusi elämä. Koska kaikille, tai ainakin aikas monelle (martallekin), on käynyt niin, että villapaita on sittenkin kutistunut siinä pesukoneessa, vaikka vain ihan hienopesun valitsin. No ei hätää villapaidallehan voi antaa uuden elämän, eikä tarvitse kellekään kertoa, että martallekin kävi näin nolosti.

 

Villapaidasta muokkasimme kivat kotitossut perustuen ohjeeseen, joka oli Anu Harkin Puikoissa! –kirjassa. Siis ihan älyttömän helpot tehdä. Onnistuu myös näin poropeukalolta, kuten minä. Ja vielä yhden illan aikana! Ja tämä siis onnistui ihan koulun kässäriopeilla, vaikka kouluajoista on eräillä kulunut jo jokunen vuosi. Ohessa kuva mun tossuista. Ne näyttävät lähinnä kyllä reinoilta, mutta ovat oikeesti tosi lämpimät. Ja ne, jotka olivat hieman taitavampi kuin minä, saivat aikaan kauniita tossuja koristeluineen.  

 

 

Niistä koulun ajoista meille tulikin mieleen kaikkien koulussa kärsimät traumat. Koska nyt oltiin poistamassa ainakin joidenkin ikiaikaisia traumoja liittyen käsitöihin, niin voisimme hyvin yrittää poistaa porukalla muitakin koulutraumoja; kuten hiihtämistä, cooper-testin juoksemista, pannulapun virkkausta, sukan kutomista ja telinevoimistelua. 

 

Ensi kerralla tehdäänkin sitten paperinarusta palloja tai mitä siitä sitten sattuukin syntymään. Onneksi paperinarua ei ollut vielä 80-luvulla keksitty, joten siitä ei ole koulutraumoja.