Tiedättehän floristit, nuo kukkakimppujen taitajat? Viime marttaillassa oli Vauhtimartoillakin mahdollisuus leikkiä ammattilaista, kun oma floristimme ja kukkakauppias Meri opetti kukkakimpun tekoa. Into oli käsin kosketeltavaa, kun toistakymmentä vauhtimarttaa kokoontui jätesäkeillä suojattujen pöytien ääreen.

Alkuun Meri kertoi hieman teoriaa: värioppia, sidonnan tyylisuuntia ja tekniikoita. Väreistä opimme muunmuassa että harmonisen lopputuloksen saa käyttämällä väriympyrällä lähekkäin sijaitsevia värejä ja sävyjä, ja että valkoinen helposti dominoi, ja saattaa tehdä kimpun näyttämään reikäiseltä kauempaa. Kimppu on sidontatyö, jossa kaikki varret ovat kiinni yhdestä kohtaa, ja joka laitetaan maljakkoon vapaaseen veteen. Sienitöitä ovat taas esimerkiksi surulaitteet ja morsiuskimput.

Meri oli varannut meille ihania kukkia: ruusuja, neilikoita, vahakukkaa, hopeapuun oksia ja kuismaa. Väreinä olivat valkoinen, vaaleanpunainen, keltainen ja vihreä. Ennen varsinaista kimpun tekoa täytyi tehdä esivalmisteluja, eli puhdistaa kaikki varret oksista ja piikeistä. "Vihreät" eli nahkalehdet ja salalit leikattiin myös sopiviksi.

Sitten pääsimme itse asiaan. Kimpun teko aloitetaan valitsemalla suuri ja suoravartinen kukka keskikukaksi. Kukasta otetaan kevyt ote etusormella ja peukalolla. Tämän ympärille ryhdytään toisella kädellä lisäämään kukkia niin, että varret menevät loivasti ristiin ja kukat kiertävät keskikukkaa spiraalimaisesti. Muutaman kukan välein sidontakohtaan asetetaan "apuvihreä" eli leikattu nahkalehti tukemaan rakennelmaa.

Kimpun reunoille lisätään loput nahkalehdet ja salalit, ja kimppu sidotaan narulla napakasti. Lopuksi varsiin leikataan tuoreet imupinnat, ja kimppu asetetaan veteen. Vettä tulee maljakossa olla sidontakohtaan saakka, jotta kaikki varret saavat varmasti vettä. Maljakon ja veden tulee olla puhtaita, jotta kimppu kestäisi pitkään. Merin vinkki lisäksi oli, että kotona on syytä leikata vielä tuoreet imupinnat ennen veteen laittoa. 

Täytyy kyllä todeta, että kimpun rakentaminen ei ole helppoa. Oikeaoppinen spiraalimuodostelma vaatii harjoitusta ja taitoa, aloittelijan kädessä varret karkailevat mikä minnekin. Mutta omaksi iloksi syntyy varsin nättiä, ja edullista, jälkeä ensimmäiselläkin kerralla. Tätä täytyy harjoitella ehdottomasti lisää, vaikkapa kesällä niittykukilla ja saniaisen oksilla. Juhlatilaisuuksien kimput jätän silti mieluusti ammattilaisen tehtäväksi. Kukkakaupoissa sidotut kimput maksavat parista kympistä ylöspäin, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan rahoilleen saa vastinetta: kestävän ja kauniin kimpun.

p.s. Merin löytää kimppuja taiteilemasta Kukkakauppa Blummarista Pyynikintorilla.

Teksti Virve
Kuvat Johanna