Kokoonnuimme Marttalaan tekemään huiveja tekniikalla, joka saa käsityötaidottomimmankin kiinnostumaan. Vapaalankahuovutuksessa ei nimittäin tarvita neulaa, ei puikkoja, ei mäntysuopaa eikä kuumaa vettä. Siltikin tuloksena on ehta villahuivi. Tai niin ainakin käsityölehdissä luvataan.

Saatuamme opastuksen tekniikkaan levittäydyimme lattioille töihin. Ensin lattialle aseteltiin aluslakana, jonka päälle muotoiltiin Huopanen-langasta n. 200cm x 60cm kokoinen suorakulmio, eli huivin "ääriviivat". Sen sisälle kerittiin n. puolet kerästä lankaa sikinsokin ja ristiinrastiin, kuitenkin niin, että lanka osui mahdollisimman usein reunalankojen päälle. Sitten seurasi se vaihe, jossa mielikuvitukselle oli eniten sijaa, nimittäin langan päälle aseteltiin vielä Hahtuvainen-villaa oman mielen mukaan, kukiksi, auringoiksi, sydämiksi, miksi tahansa. Koko komeuden päälle levitettiin muovi, puolet lakanasta käännettiin muovin päälle ja lakana huiveineen ja muoveineen rullattiin tiukaksi rullaksi ja kiinnitettiin narulla. Kiinnittämisessä kannattaa olla huolellinen ja pötkylän voi vielä laittaa sukkahousun punttiinkin. Syy varotoimiin on se, että itse huopuminen tapahtuu kuudessakympissä pesukoneessa, ja huonommin kiinnitetty paketti voi aueta kesken ohjelman. Pötkön kanssa lähdimme teen kautta kotiin, pesun sai jokainen suorittaa kotonaan.

Jännittävin vaihe oli siis edessä vasta kotona, pesun jälkeen. Meille oli kerrottu, että huivi saattaa vaatia huopuakseen jopa neljäkin pesukertaa. Kyllä oman kääryleen avaaminen tuntui samalta, kuin olisi lahjaa avannut. Ilokseni sieltä kuoriutui kuitenkin kaunis keväinen huivi, joka ei välttämättä edes toista pesua tarvitse. Se siis toimii sittenkin!