Syksy saapuu, ja samaan aikaan kun karhut kömpivät talviunille, heräävät martat uuteen kauteen. Oli siis aika kerääntyä Marttalaan tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia. Vauhtimarttojen määrä kasvaakin…no… vauhdilla, uusia kasvoja oli mukana runsaasti. Osa saapui paikalle ”vanhan” martan vanavedessä, mutta paikalla oli myös muuta kautta Vauhtimartoista kuulleita. Tilaisuuden alku sujuikin esittelyiden merkeissä. Syyt lähteä mukaan marttailuun olivat moninaisia, mutta ehkä tärkeimpänä esille nousi halu kokeilla kaikenlaista uutta.
Ja kun seuraavaksi päästiin esittelemään tulevan syksyn toimintaa, selvisi että monenlaista uutta on luvassa. Kukka-asetelmien tekoa, kastikekurssia, jumppaa, kylpylää, leipomista… Mukaan joukkoon mahtuu vielä, joten jos nyt luet tätä blogia ja pohdit mielessäsi, että kuulostaapa kivalta, tule mukaan! Esittelyiden lomassa tuli todettua, että monella mukaanlähdön motiivina oli myös toive uusista ystävistä, eikä tässä(kään) suhteessa Vauhtimarttoihin liittyminen tuone pettymystä.
Illan teemana tutustumisen lisäksi oli Tilda-askartelu. Koska tälle uudelle, kädentaidoiltaan onnettomalle martalle tildailu oli uusi tuttavuus, toi teema iltaan pientä jännitystä. Ensin kuulimme mistä tildailussa oli oikeastaan kysymys. Norjalainen Tone Finnanger kehitti tämän valloittavan askartelutyylin jo vuonna 1999. Tilda-tuotteisiin kuluu ohjekirjojen lisäksi suuri joukko erilaisia materiaaleja, kankaista papereihin ja ompelutarvikkeisiin. Ohjekirjojen lisäksi mallia askarteluun voi hakea netistä, joka on tulvillaan erilaisia harrastajien blogeja. Tilda-kuume on pyyhkäissyt yli koko Euroopan, ja alkaapa se levitä myös Yhdysvalloissa. Vaikka ”virallisia” materiaaleja on siis olemassa, voi tildailuun toki käyttää omia, tyyliltään samanhenkisiä tarpeita.
Ja sitten töihin! Valittavana oli kaksi tyypillistä Tilda-mallia, pitkänmallinen sydän ja jojo, josta saattoi tehdä esimerkiksi rintakorun. Ompelukoneiden puuttuminen ei valitettavasti mahdollistanut näyttäviä töitä, joita ihailimme paikalle tuoduista oppaista. Tarjottujen kankaiden lisäksi osalla oli mukana omia kankaita, näkyipä jopa omia Tilda-askarteluja. Puheensorina täytti tilan, ja valmistakin syntyi. Oma tuotokseni muistutti rintaneulaa ehkä hyvinkin etäisesti, mutta oli hauska kokeilla jotain uutta… 
Ja niin, se tärkein. Tarjolla oli ihanaa omenapiirakkaa. Sekä tietysti teetä.
Lisää Tilda-askartelusta:
