12.04.2012 - 08:12 / Kategoriat: Ruoka
Edes yllättävä huhtikuinen lumimyrsky ei estänyt meitä vauhtimarttoja, kun kokoonnuimme Marttalaan tapas-iltaan. Espanjassa parikin kertaa vaihdossa ollut Oona perehdytti meidät näiden espanjalaisten suupalojen valmistukseen.
En ollut itse koskaan edes syönyt tapaksia missään, mutta illan aikana sain aika hyvän kuvan tapaksista: oliiviöljyllä, valkosipulilla, kasviksilla ja vaalealla leivällä pääsee jo pitkälle. Lisäksi käytimme kalaa, katkarapuja, munaa, ilmakuivattua kinkkua ja chorizo-makkaraa. Kaikki ainekset löytyivät Lidlistä.
Ei aikaakaan, kun pöytä jo notkui herkuista. Kaikki oli hyvää, mutta tänään lounaalla erityisen hyvältä maistuivat eiliseltä jääneet Juusto-oliiviempanadilla, Pinchos ja Tomaatti-paprika-oliivisalaatti endiivilehdellä.
Eilisillalta taas mieleen jäivät siiderissä paistettu chorizo-makkara ja itse tehty majoneesi. Espanjalaista munakasta (Tortilla de patatas) suosittelen, jos joskus jää ruuan jälkeen yli perunoita, eikä keksi mitä niille tekisi.
Täysin vatsoin ja hyvillä mielin lähdimme illan jälkeen tarpomaan lumikinoksiin.
Teksti Asta
Kuvat Johanna
Tiedättehän floristit, nuo kukkakimppujen taitajat? Viime marttaillassa oli Vauhtimartoillakin mahdollisuus leikkiä ammattilaista, kun oma floristimme ja kukkakauppias Meri opetti kukkakimpun tekoa. Into oli käsin kosketeltavaa, kun toistakymmentä vauhtimarttaa kokoontui jätesäkeillä suojattujen pöytien ääreen.
Alkuun Meri kertoi hieman teoriaa: värioppia, sidonnan tyylisuuntia ja tekniikoita. Väreistä opimme muunmuassa että harmonisen lopputuloksen saa käyttämällä väriympyrällä lähekkäin sijaitsevia värejä ja sävyjä, ja että valkoinen helposti dominoi, ja saattaa tehdä kimpun näyttämään reikäiseltä kauempaa. Kimppu on sidontatyö, jossa kaikki varret ovat kiinni yhdestä kohtaa, ja joka laitetaan maljakkoon vapaaseen veteen. Sienitöitä ovat taas esimerkiksi surulaitteet ja morsiuskimput.
Meri oli varannut meille ihania kukkia: ruusuja, neilikoita, vahakukkaa, hopeapuun oksia ja kuismaa. Väreinä olivat valkoinen, vaaleanpunainen, keltainen ja vihreä. Ennen varsinaista kimpun tekoa täytyi tehdä esivalmisteluja, eli puhdistaa kaikki varret oksista ja piikeistä. "Vihreät" eli nahkalehdet ja salalit leikattiin myös sopiviksi.
Sitten pääsimme itse asiaan. Kimpun teko aloitetaan valitsemalla suuri ja suoravartinen kukka keskikukaksi. Kukasta otetaan kevyt ote etusormella ja peukalolla. Tämän ympärille ryhdytään toisella kädellä lisäämään kukkia niin, että varret menevät loivasti ristiin ja kukat kiertävät keskikukkaa spiraalimaisesti. Muutaman kukan välein sidontakohtaan asetetaan "apuvihreä" eli leikattu nahkalehti tukemaan rakennelmaa.
Kimpun reunoille lisätään loput nahkalehdet ja salalit, ja kimppu sidotaan narulla napakasti. Lopuksi varsiin leikataan tuoreet imupinnat, ja kimppu asetetaan veteen. Vettä tulee maljakossa olla sidontakohtaan saakka, jotta kaikki varret saavat varmasti vettä. Maljakon ja veden tulee olla puhtaita, jotta kimppu kestäisi pitkään. Merin vinkki lisäksi oli, että kotona on syytä leikata vielä tuoreet imupinnat ennen veteen laittoa.
Täytyy kyllä todeta, että kimpun rakentaminen ei ole helppoa. Oikeaoppinen spiraalimuodostelma vaatii harjoitusta ja taitoa, aloittelijan kädessä varret karkailevat mikä minnekin. Mutta omaksi iloksi syntyy varsin nättiä, ja edullista, jälkeä ensimmäiselläkin kerralla. Tätä täytyy harjoitella ehdottomasti lisää, vaikkapa kesällä niittykukilla ja saniaisen oksilla. Juhlatilaisuuksien kimput jätän silti mieluusti ammattilaisen tehtäväksi. Kukkakaupoissa sidotut kimput maksavat parista kympistä ylöspäin, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan rahoilleen saa vastinetta: kestävän ja kauniin kimpun.
p.s. Merin löytää kimppuja taiteilemasta Kukkakauppa Blummarista Pyynikintorilla.
Teksti Virve
Kuvat Johanna
Tällä kerralla saimme vieraan Oriveden Martoista opettamaan meille huulirasvan valmistusta. Aluksi meille esiteltiin valmista rasvapuikkoa kauniisti pakattuna ja kerrottiin materiaaleista ja paljastettiin nettikauppa, josta tarvikkeita saa tilata. Sitten puolet paristakymmenestä vauhtimartasta teelle, puolet keittiöön tutustumaan huulirasvan valmistamisen käytäntöön.
Se osoittautuikin varsin helpoksi: kattilassa miedolla lämmöllä sulatettiin kaakaovoi, mehiläisvaha ja jojobaöljy. Sulaan seokseen lisättiin makuöljy, meillä oli puolella porukasta käytössä mansikka ja toisella puolikkaalla vanilja.
Sitten jokainen vuoron perään imemään sulaa voidetta lääkeruiskuun ja sen jälkeen tähtäämään sillä seosta huulirasvahylsyyn ja täyttämään se piripintaan. Kohta rasva olikin jo niin jähmettynyttä, että korkin saattoi laittaa päälle. Toisten suoritusta seuratessa oli hyvä ruveta jo suunnittelemaan mahdollista seuraavaa Naistenmessujen myyntiartikkelia - aitoja marttojen valmistamia jouluntuoksuisia huulirasvoja hienosti esille aseteltuina!
P.S. Kaikille innostuneille vihjeenä: Pieni tuoksukauppa.
Teksti Tea
Kuvat Marja
13.03.2012 - 11:54 / Kategoriat: Käsityöt
Maanantaina 20.2. Vauhtimartat kokoontuivat Marttalan kutomaan perinteisiä Lovikka-lapasia Aulin opastuksella. Lovikka-tumppujen ohje on julkaistu Martta-lehdessä ja se löytyy myös Novitan nettisivulta. Lovikka-lapasten kutomista on opeteltu myös maata kiertäneessä Marttojen ja Novitan Tumppurekasta, josta osa Vauhtimartoistakin oli hankkinut työhön tarvittavat langat ja paksut puikot.
Paksuilla puikoilla kudottavat Lovikka-lapaset valmistuivat nopeasti, ja kätevimmät vauhtimartat saivatkin toisen lapasen melkein valmiiksi jo parin tunnin tumputtelun jälkeen. Jopa ne, jotka eivät olleet koskaan ennen kutoneet lapasta, pääsivät hyvään alkuun.
Perinteisesti lovikat on kudottu yleensä joko harmaasta, valkoisesta, mustasta tai punaisesta villalangasta, mutta Vauhtimartat kutoivat tällä kertaa vaikka minkä värisiä tumppuja; mm. keltaisia, vihreitä, pinkkejä ja matkan varrella väriä vaihtavasta Puro-langasta kudottuja kauniin kirjavia lapasia. Työhön soveltuvissa Novitan Huopanen- ja Puro-langoista löytyykin laaja värivalikoima.
Puikkojen kilistelyn ohessa juotiin tavan mukaan teetä ja syötiin kaurakakkusia sekä herkullista maustekakkua, jonka toi tuomisiksi mukanaan ryhmään liittynyt uusi vauhtimartta. Lapasen ohje oli sen verran yksinkertainen, ja jokaisesta pöydästä löytyi joku aiemminkin lapasta kutonut, joten Aulilta jouduttiin kysymään apua vain ongelmakohdissa. Niinpä ilta muodostuikin kutomisen lisäksi mukavasta rupattelusta. Käsityöpiireilyä parhaimmillaan siis.
Lovikka-lapasten historia ei tainnut illan aikana tulla puheeksi, mutta itse löysin siitä Internetistä tietoa etsiskellessäni jälkikäteen lapasen nettiohjetta. Useimpien perinnekäsitöiden alkuperäistä kehittäjää ei tunneta, mutta Lovikka-lapasten keksijä on tiedossa. Ensimmäiset lovikat kutoi metsätyömiehen vaimo Erika "Riga" Aittamaa vuonna 1892 Lovikan kylässä Ruotsin lapissa. Tarinan mukaan Riga kutoi lapasia saadakseen lisäansiota köyhälle perheelleen.
Kerran sitten asiakas tuli valittamaan Rigan kutomista lapasista, jotka olivat hänelle liian tiiviit ja paksut. Erika pesi, harjasi ja huovutti lapaset, jolloin niistä tuli pehmoisemmat ja mielyttävämmät. Näin syntyivät ensimmäiset lovikat, jotka saavuttivat pian suuren suosion. Lämpimiin ja tuultapitäviin tumppuihin miellistyivät muun muassa puutavaraa Haaparantaan ajavat isännät, ja niinpä Lovikat tunnetiin pian koko Torniojokilaaksossa. Vähitellen lovikka-lapasten valmistustaito levisi yhä laajemmalle alueelle Ruotsin ja Suomen Lappiin ja ne tunnetaankin myös nimellä Lapin lapaset.
Tuntuu hauskalta ajatella, että nyt yli sata vuotta myöhemmin nautimme edelleen tästä Lovikan Rigan innovaatiosta ja pidämme perinnettä yllä. Lovikat eivät myöskän näytä menettäneen suosiotaan, vaikka nykyisin harva ajeleekaan työkseen hevosvetoisia puukuormia pitkin Lappia. Itse olen nyt kutonut kahdet lovikat - ja lisää on jo tuttavapiirissä tilattu. ;-)
Linkkejä:
Teksti Anitta
Kuvat Virve
26.02.2012 - 22:28 / Kategoriat: Liikunta
Bollywood-elokuvien värikkäät ja vauhdikkaat tanssikohtaukset ovat jo varmaan monelle tuttuja, vaikka kyseisia elokuvia juuri Suomen teattereissa näe. Muutama viikko sitten Vauhtimartoilla Oli mahdollisuus tutustua Bollywood-tanssiin liikuntamuotona, kun Danny's Bollywood Dance Companyn Danny tuli Marttalaan vetämään meille tunnin sessiota.
Danny on tamperelaistunut intialainen, joka on aloittanut lajin parissa jo pikkupoikana. Nykyisin tämä useiden elokuvien ja koreografioiden koulima ammattilainen luotsaa omaa tanssirytimaansä kansainvalisiin kilpailuihin, ja opettaa samalla kaikenikäisiä ryhmissä ja kursseilla.
Marttalassa Danny sai eteensä melko kokemattoman porukan, mutta niin vain Vauhtimartat selvisivät tunnin lopuksi kymmenien liikkeiden menevastä koreografiasta. Yksi asia tuotti tosin vaikeuksia: "Smile! SMILE!" kuului käsky useaan otteeseen opettajamme suusta, kun naisryhmä opetteli liikkeitä kieli keskellä suuta. Bollywood-tanssi on hyvin vauhdikasta hommaa, mutta ennenkaikkea hyvin hauskaa. Syke oli huipussaan melkein koko tunnin ajan, mutta sitä ei ollut huomata, kun musiikki jameno veivät mukanaan. So thanks to Danny, we had a blast!
Virve
07.02.2012 - 13:40 / Kategoriat: Käsityöt
Kovasti trendikkäiden sisustuskorien virkkausilta Marttalassa houkutteli paikalle ison joukon ajan hermoilla olevia vauhtimarttoja talvisena tammikuun maanantai-iltana. Paikalle oli saapunut niin virkkauksen virtuooseja kuin niitäkin, jotka tosissaan joutuivat kaivelemaan muistin sopukoista virkkauksen jaloon taitoon liittyviä termejä kuten "mikä ihmeen kiinteä silmukka". Toisten vielä valitessa sisustukseensa sopivia matonkuteita, harjaantuneimmat jo arvioivat, joko korin pohjan koko olisi hyvä.
Porukka jakaantuikin sujuvasti aloittelijoiden ryhmään ja "suunnankäännöksenkin" hallitseviin. Virkkauksessa ansiokkaasti neuvoneet Jenna ja Tea saivatkin kiertää aloittelijoiden töitä tiiviseen tahtiin, kun se aloitussilmukankin teko vaati muistuttelua. Näin aloittelijan vinkkelistä oli kuitenkin palkitsevan mieluisa yllätys, kuinka nopsasti kori alkoikin edistyä ja tuli jopa valmiiksi parin tunnin aikana. Ei uskoisi entinen käsityönopettajani Arja, jos kuulisi, että minä näin hienon korin aikaiseksi olen saanut. Tästä innoittuneena koreja onkin nyt jo useita.
Tämän kevään toimintakauden aloitti Miian organisoima vaatekeräys seurakuntien asunnottomien päiväkeskus Mustalle Lampaalle. Vaatepusseja kertyikin Marttalaan runsaasti ja sitä seurannutta hyvää mieltä sekä saajissa että antajissa. Varmasti toisenkin kerran voisimme vastaavan keräyksen järjestää. Itselläni ainakin jäi vielä kaapit kaivelematta.
Illan muu ohjelma rakentui salaattipuffetin ympärille. Olimme tuoneet kuka mitäkin 'terästystä' salaatinlehtien kaveriksi. Pöydältä löytyi tavallisten vihannesten lisäksi mätiä, tofua, siemeniä, kikherneitä, juustoja, kalaa, kananmunaa, oliiveja... Kukin aines päätyi omassa tarjoilukulhossa pöytään ja siitä sitten martat keräsivät lautaselleen mieleisensä yhdistelmän (=keon). Mikä mainio idea illanistujaisiin ystäväporukalla. Ruokailun yhteydessä esittäydyimme, tutustuimme toisiimme sekä Martta-toimintaan. Keskustelu oli avointa ja vilkasta. Olipas taas mukavan leppoinen ilta marttaillessa.
Teksti Anu
Kuva Marja
05.12.2011 - 18:56 / Kategoriat: Ruoka
On itsenäisyyspäivän aatto. Kun saavun Marttalaan aamuyhdeltätoista, vastaan tulvahtaa ihanan jouluinen tuoksu. Kourallinen vauhtimarttoja on jo aloittanut leipomisen Tampereen Marttayhdistyksen perinteisiä naistenmessuja varten. Uunissa kypsyvät taateli- ja hedelmäkakut.
Piparienkoristelupöydässä on tilaa vielä yhdelle taiteilijalle. Vatkaan oman pikeerini ja tartun piparihirveen. Hirvestä taitaakin tulla poro, kun se saa petterimäisen punaisen karkkikuonon. Kavereiksi sille valmistuu strösselipiikkinen siili ja ranskalaisilla pastilleilla koreileva jänö. Sillä aikaa uuneilla käy tohina. Nehän ovat vähän kuin adventtikalentereita kärsimättömille: luukuista nousee nopeaan tahtiin eri muotoisia kauniita kakkuja, jotka saavat mehevöityä lauantain myyjäisiin asti. Pian marttajoukko saa lisävahvistusta, ja leipomusten pakkaaminen voi alkaa. Raaskiiko näin nättejä pakkauksia myydä ollenkaan?
Lämpimästi tervetuloa Tampereen Marttayhdistyksen Naistenmessuille Puisto-Emmaukseen (Hämeenpuisto 14) 9.-10.12.2011!
Avoinna pe 11-18, la 09-16. Vapaa pääsy!
Teksti Jenna
Kuvat Virve
22.11.2011 - 22:24 / Kategoriat: Yleinen
Ilta alkoi avantouinnilla Suomensaaren saunalla. Moni saunovista vauhtimartoista uskaltautui pulahtamaan järveen, vaikka vesi olikin hyytävän kylmää. Innokkaimmat kävivät useammankin kerran järvessä. Kylmän järviveden ja 105-asteisen saunan yhdistelmästä tuli ihana, rentoutunut olo. Lämpötila ulkona oli asteen, parin verran plussan puolella.
Saunalla oli leppoisa ja mukava ilmapiiri. Kävijöiden ikä oli laidasta laitaan, ja saunahattuja oli jos jonkinmoista.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka avantouinnissa eri ihmiset kokivat eri hetket parhaimmaksi. Joku piti parhaimpana hetkenä sitä, kun uinnin jälkeen kävelee laituria pitkin takaisin saunalle. Toinen taas piti ihanimpana sitä hetkeä, kun avantouinnin jälkeen kuuman saunan lauteilla istuessa ihoa pistelee ihanasti.
Virkistävän uimisen ja saunan jälkeen jatkoimme iltaa Suomensaaren majalla takkatulen äärellä. Jokainen toi mukanaan jotain syötävää tai juotavaa, ja pöydässä oli tarjolla mitä ihanimpia herkkuja. Paistoimme takassa makkaraa ja vaahtokarkkeja, ja nautimme mukavasta yhdessäolosta. Syömisen ja glögin juomisen lomassa teimme hauskan leikin, jossa kullekin jaettiin pieni paperivihkonen. Ensimmäiselle sivulle kukin kirjoitti lyhyen lauseen. Sen jälkeen vihkot kiersivät ringissä vieruskaverilta toiselle. Toinen piirsi lauseen sisällön toiselle sivulle, kun taas kolmas kirjoitti kuvan perusteella lauseen jne. Seitsemäs eli viimeinen lause oli hyvin usein aivan erilainen kuin ensimmäinen lause oli ollut. Naurua riitti, kun kävimme lopuksi läpi lauseiden ja piirrosten ketjuja. Esimerkiksi apina ehti vaihtua kissaksi ja lopulta koiraksi, mummo tontuksi, eno punkkariksi ja lopulta potilaaksi jne. Yksi hauskimmista oli ketju, jonka ensimmäinen lause oli "Minä en osaa piirtää mitään." Se ehti muuttua matkalla moneen kertaan, ja oli lopulta: "Tyttö heittää liitokiekkoa kerrostalossa."
Leikin jälkeen pidimme jouluaiheisen tietokilpailun. Kysymykset eivät olleet kovin helppoja. Kaksi vauhtimarttaa sai korkeat tasapisteet, ja heille esitettiin vielä lisäkysymyksiä, jotta voittaja selvisi. Voittaja sai askartelumateriaalipakkauksen.
Oli kiva rentoutua saunan ja avantouinnin merkeissä, ja nauttia takkatulen äärellä hyvästä seurasta pikkujoulutunnelmissa.
Teksti Pia
Kuva Tea
Mikään ei voi voittaa tuoreen leivän tuoksua! Tämän totesivat myös joukko vauhtimarttoja, jotka kokoontuivat 7.11. Marttalaan Virpi Oksalan johdolla leipomaan mitä erilaisempia leipiä.
Virpi alusti illan kertomalla yleisesti leivonnan perusraaka-aineista ja niiden merkityksestä leivontaprosessissa. Saimme siis kuulla mm. kuiva- ja tuorehiivan eroista sekä hyviä leipomisvinkkejä. Virpi oli koonnut monisteeseen liudan erilaisia leipäohjeita, helppotekoisista aprikoosipeltileivistä aina vaativampiin joululimppuihin, sämpylöitä tai saaristolaisleipää unohtamatta. Jokainen saattoi valita mieleisensä ohjeen, joiden perusteella jakauduttiin leipäryhmiin. Yhteispelillä alkoivat erilaiset taikinat syntyä ja Marttalan keittiössä riittikin vilskettä jauhojen pöllytessä. Virpi piti myös työnäytöksen siitä, miten saa pyöriteltyä täydellisiä sämpylöitä jopa kahdella kädellä samanaikaisesti.
Uunituoreita leipiä kannettiin tarjolle sitä mukaa kun ne valmistuivat ja marttalaiset pääsivät maistelemaan mm. saaristolaislimppua, valkosipulisolmuja, aprikoosipeltileipää ja vaaleaa joululimppua sekä vuohenjuustoista focazziaa.
Samalla silmät avautuivat sille, mitä variaatiomahdollisuuksia leivän leivonta tarjoaakaan. Jauhoja ja nestettä voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu kulloinkin löytymään. Leipätaikinoihin voi myös mainiosti upottaa vaikkapa eilispäivän kaurapuurojämät, porkkanaraasteet tai perunamuusin. Toki leipien leivonta kaksinkertaisine kohotuksineen vaatii hieman aikaa, mutta vaivatessaan paljaalla kädellä leipätaikinaa voi unohtaa mieltä askarruttavat asiat ja keskittyä vain olennaiseen. Taikinaterapiaa kerrassaan!
Auringonkukka-aprikoosiruudut (30 palaa)
2 dl kuivattuja aprikooseja
5 dl vettä
3 dl kaurahiutaleita ja kauraleseitä
1 ps kuivahiivaa
1 dl auringonkukansiemeniä
1,5 tl suolaa
2 rkl hunajaa tai siirappia
1 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta
6,5 dl vehnäjauhoa
voiteluun: vettä
pinnalle: kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä
1. Leikkaa aprikoosit pieniksi paloiksi esim. saksilla. Sekoita +42-asteiseen veteen kaurahiutaleet, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää aprikoosipalat, siemenet, suola, hunaja rasva sekä jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi.
2. Kaada taikina reunalliselle uunipannulle leivinpaperin päälle. Ripottele päälle vähän jauhoja ja taputtele taikina tasaiseksi levyksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa n. 40 minuuttia.
3. Voitele pinta vedellä, ripottele päälle kaurahiutaleita ja auringonkukansiemeniä. Leikkaa levy taikinapyörällä neliöiksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.
Kaisun italialainen leipä
25g hiivaa
6 dl vettä
2 rkl öljyä
suolaa
12 vehnäjauhoja (tai 9 dl vehnäjauhoja + 3 dl grahamjauhoja tai 6 dl vehnäjauhoja + 6 dl sämpyläjauhoja)
Täytteeseen: kirsikkatomaatteja, basilikaa, vuohenjuustopötkö, oliiveja
Sekoita taikina. Anna nousta reilusti n. 45 min. Levitä taikina leivinpaperin päälle syvälle pellille öljytyin käsin ja anna nousta vielä 20 min. Painele sisään kirsikkatomaatteja, oliiveja ja tuoreita basilikanlehtiä ja voitele pinta oliiviöljyllä. Paista 200 asteessa n. 15 miin. Levitä sitten päälle vuohenjuustoviipaleet ja laita uudelleen uuniin vielä n. 10 minuutiksi.
Teksti Sannamari
Kuvat Marjukka
|
Kirjoittaja
Vauhtimartat on nuorten naisten martta-toimintaryhmä Mansesta. Tässä blogissa näet ja kuulet tunnelmia meidän marttatoiminnasta. Erittäin innostuneita olemme kädentaidoista ja ruuanlaitosta, mutta myös muuta kivaa on luvassa. Joten pysy kanavalla tai tule mukaan toimintaan!
Ethän kopioi ja julkaise mitään blogistamme löytyvää ilman lupaa.
|
.jpg)
